Miksi mystikko? Miksi ei uskovainen tai henkinen ?

Miksi kutsun itseäni mystikoksi ?

Olen löytänyt tämän sanan kohdalleni vasta joitain vuosia sitten.
Maksustelin sanaa mielessäni ensin pitkään ja ajattelin, ettei mystiikka voi
olla sellaista, jossa itse voisin olla osallisena, sillä olen aina pitänyt
itseäni järkevänä ihmisenä, ja mystiikkaan liittyy jotain salaperäistä, jostain
ihmisen ymmärryskyvyn ulkopuolella olevaa, ehkä jotain pelottavaakin. Asioita
tapahtuu selittämättä tai jossain tilanteessa tulee erikoinen tunne, jota me
usein sanomme mystiseksi: "siinä oli jotain mystistä". Mystiikka on
kuitenkin paljon muuta, pääasiassa kaikkea muuta, kun selittämätöntä. Useimmat
mystiset asiat voidaan selittää tieteellisin selityksin ja ne johtuvat
luonnossa esiintyvistä laeista.

Se, miksi aloin kutsua itseäni mystikoksi, lähti ajatuksesta, että on
olemassa yksi Jumala, mutta monta tietä Jumaluuden löytämiseksi. Tämä ajatus
toi mielen ja ajattelun vapautta, jota ei ainoana totuutena pidetyt dogmit
kahli, sillä samalla kun perinteiset uskonnot ulkoistavat hengellisen onnen
vastuun Jumalalle, ottaa mystikko itse vastuun oman henkisen onnen
savuttamisesta.

Mystiikka on näin ollen aktiivista toimimista oma elämän tarkoituksen
löytämiseksi ja sen täyttämiseksi. Mystikko voi kokea elämänsä olevan täydellinen,
vain ja ainoastaan silloin, kun hän elää elämäänsä Korkeimpien hyveiden
mukaisesti.

Mystiikkaan kuuluu luonnollisena osana mietiskely, meditaatio ja opiskelu,
sillä meillä itsellämme on sisimmässämme kaikki se tieto, mitä me oman elämäntehtävämme
täyttymiseksi tarvitsemme, ja opiskelun kautta voimme saavuttaa.

Silloin, kun omat silmäni aukesivat mystiikan edessä, aukesi minulle myös
maailma, jossa koko elämäni potentiaali on mahdollista saavuttaa, ja jonka
avulla elämääni astui rauha.