Henkinen kasvu

4.2.2016

HAAVEET

Monesti mietimme, miksi elämämme on niin vaikeaa ja raskasta. Työpaikan ihmissuhteet hiertävät, työn sisältö ei vastaa toiveitamme, parisuhde ei olekaan sitä mitä toivoimme. Elämä näyttää pysähtyneen, jämähtäneen kuin vanha purkka maton reunaan. Tätäkö se elämä on ? Tällaiseksiko elämäni halusin menevät ?

Haaveet, joita elämässämme nuorena oli, näyttäytyy naivin lapsenmieliseltä kaikkivoipaisuuden uskolta. Kun kysyn ihmisiltä heidän lapsuuden haaveistaan, ihmiset usein hymähtävät huvittuneena ja kertovat kainostellen ja vähän noloina toiveistaan, hymähtävät lapsuuden kaipauksiaan, mutta hymähdys jää vain väkinäisenä äännännyhksenä suulle, mutta se ei ylety silmiin.

Ihmisten haaveissa on usein jotain sellaista, mikä elää läpi elämän. Se pieni tyttö ja poika, joka lapsena uskoi kaikkivoipaisuuteensa elää meissä kaikkien elämänkokemusten kanssa ja välillä se huutaa pääsyään esille. En tässä tarjoita sitä, että meidän pitäisi aikuisena elää kuin lapsi, enkä edes ajattele, että meidän pitäisi löytää lapsenmielisyytemme, sillä elämän vaikeudet tuovat reliteettejä elämään ja ovat elintärkeitä henkisen kasun kannalta, mutta lapsuuden haaveissa on itu siihen mikä on meidän elämämme täyttymys. Ajattelen asiaa jotenkin siten, että se mitä me olemme lapsena me olemme myös vanhuksena. Me olemme samaa lihaa ja verta, samaa energiaa joka on kuitenkin alati liikkeessä.

Haaveet sisältävät ikiaikaisen sielun toiveita, mutta myös vievät meitä arjessa elämässä eteenpäin. Haaveilla tulee, ja usein luonnostaan on, positiivinen vivahde. Enpä ole koskaan kenenkään haaveilleen avioeroa ihanasta puolisosta, taloudellista ahdinkoa menestyksen huipulla, vakavaa sairautta keskellä aktiiviurheilukautta. Joskus haaveet ovat negatiivisilta kuuluvia, mutta silloin näihin haaveisiin liittyy jonkinlainen ulkopuolisen ratkaisun toive epämiellyttävään elämäntilanteeseen: "kumpa sairastuisin, ettei tarvitsisi mennä enään töihin jossa koen kiusaamista" tai "voi kun mieheni löytäisi toisen naise, niin saisin takaisin oman elämäni". Tällöinkin haaveen tarkoitus on positiivinen yksilön ylitsepääsemöttömältä tuntuvasta tilanteesta selviytymisen kannalta.

Haaveita pitää vaalia, ja niitä tulee kuunnella. Haaveet pitävät usein sisällään Jumalallista viisautta siitä, mihin tässä sielunvaelluksen taipaleella meidän tulee elämässämme keskittyä, jotta täyttäisimme elämämme tarkoituksen sekä itsellemme, että Jumalalliselle suunnitelmalle.

Tässä ovat ne kaksi haaveiden merkityksellistä tasoa, joiden avulla tiedämme ovatko haaveemme toteutuminen mahdollista! Meidän tulee tarkastella haaveitamme näiden kahden tason kautta, eli miten haaveiden toteutuminen palvelisi meidän kehitystä kohti korkemapaa päämäärää tai Jumalallista taroitusperää. Sama koskee myös rukoista, mutta tästä toisella kertaa.

24,1,2016

Ihmisen henkinen kehitys

Ihminen kehittyy, se on vääjäämätöntä. Minä kehityn ja sinä kehityt, lapsesta aikuiseksi ja aikuisesta vanhukseksi. Vaikka elämämme olisi mielekästi, on vääjäämätöntä, että jossain elämämme vaiheessa, me alamme pohtia oman maanpäällisen olemassaolomme syytä tai tarkoitusta. Joskus tämä ääni on hiljempi ja joskus voimakkaampi, uisein voimakkaampi aikana, jolloin olemme uuden vanhan ja uuden kynnyksell, keskellä valintoja, kriisiä, tapaturmaa tai päätöstä.  

Me miellämme oman tarpeemme kehittyä hyvin monella eri tavalla. Kuka haluaa viisastua, kuka menestyä, kuka taasen haluaa etsii ihmisenä olon hyveitä, kuka taasen kaipaa muiden suosiota. Kaikki päämäärät ovat sinällään hyviä, vaikkatin tavoite on nähtävissä eri tasoilla.

Ihmisen henkisen kehitys, mikäli tavoitteena on jumalallisen viisauden tavoittelu, on erilaista, kun tieteellisen viisauden saavuttaminen, mutta kumpkaan näistä ei sulje pois toistaan. Myöskään nämä eivät pois sulje toisiaan. Merkityksellisintä tässä etsinnässä on siinä pyritäänkö viisauden tavoittelulla saamaan itseään paremmin näkyväksi vai pyrkiikö viisauden tavoittelulla saamaan muut ihmiset paremmin näkyväksi. Tämä on vähän kärjistetysti ilmaistu, mutta tarkoitan tällä sitä, että tavoitteleeko ihminen viisautta

1)     tullakseen itse viisaaksi ja hyötyäkseen viisaudesta, tai

2)     tullakseen viisaaksi, jotta voi hyödyntää viisautta itsensä, läheistensä ja koko luomakunnan käyttöön.

Näkökulma on siis, joko kääntynyt itseen tai ulospäin.

Se henkinen kehitys, josta itse olen kiinnostunut, liittyy siihen viisauteen, jolla voin löytää elämääni merkityksen ja palvelulla lähteisiäni ja ympäröivää yhteiskuntaa. Tähän kuuluu sekä viisauden etsiminen, että henkisen kasvun tavoittelu.

Yleensä sanotaan, että ihmisten tulee tavoitella älykkyyttä eikä viisautta, sillä viisaus on kirjasta opittua ja älykkyys sydämestä. Käytän tässä yhteydessä kuitenkin sanaa viisaus sen johdosta, että mystikon matka on opiskelua sekä aineellisen tiedon, luonnon lakien että henkisen tiedon saamiseksi. Opiskeluun kuuluu sekä kirjaviisauden hankkimista, mutta myös meditaatiota ja erilaisia harjoituksia. Kirjaviisauden hankkiminen on siinä mielessä tärkeää, ettei mystikolla mene ajatus ihan huuhaaksi, sillä maailma on täynnä ilmiöitä , joita selitetään yliluonnollisina asioina, vaikka ilmiöt voisi selittää tuntiessa luononlait. Meditaatio taasen on tärkeää, jotta pystyy omaksumaan asiat ja löytämään vastauksia myös sisäisestä viisaudestamme.
Harjoitukset taasen ovat tärkeitä vahvistuksia mystikon kehityksessä.

Ihminen siis kehittyy, kuten kaikki muukin ympärillä. Se mihin suuntaan sinä tai minä haluamme henkisesti kehittyä, riippuu meidän omasta tahdostamme, työstämme ja määrätietoisuudestamme. Mikäli ihminen haluaa
kasvaa henkisesti, se tulee onnistumaan, sillä ovi aukeaa sillä "kolkuttavalle avataan".