Mystiikka

24.1.2015 Muoto ja aines (materia) Aristoteleen metafysiikassa.

Mystiikkaa ei voi käsitellä ellei itsellä ole käsitystä siitä mistä me olemme lähtöisin, mikä on luomakunnan alkuvoima ja mistä on lähtöisin elämää luova äly. Mystiikkaa ei myöskään voi käsitellä ohittaen kreikkalaisia filosofeja. Seuraavassa käsittelen lyhykäisesti Aristotelesen metafyysisia ajatuksia muodosta ja materiasta.

Aristoteleen ajatukset koskien muotoa tarkastellaan yhdessä, sillä muoto ja materia sisältyvät kaikkiin olioihin. Muoto ja materia ovat Aristoteleen mukaan suhteellisia asioita, sillä ne liittyvät aina päämäärään ja ennen kaikkea siihen mistä ne koostuvat. Muoto on muoto aina sen nykyisessä muodossa ja merkityksessä.

Aristoteleen metafyysinen ajattelu näkyy siinä, että hän tulkitsee materian mahdollisuutena tai potentiaalina, sillä vain mahdollistajasta voi tulla päämäärä. Muoto taas on jotain toiminnallisempaa, aktuaalisuutta. Muoto voi siis tulla vain materiasta ja sen toiminnallisuuden ideasta, jolloin muutos merkitsee potentioiden realisoitumista, todentumista.

Metafyysisen tarkastelun mielenkiintoisin osuus liittyy aineksen alkuperään, eli mitä on ennen ainetta. 
Kirjassa viitataan Parmeidekseen, jonka mukaan "oleva ei voi syntyä ei-olevasta, mutta materiapa ei olekaan ei-olevaa vaan potentiaalisuutta, mahdollisuutta (dynamis)". Ei-oleva on siis potentiaalisuutta, joka mielestäni
näyttäytyy myös lataukseltaan positiivisena. Vaikkakaan vastakkaisuudet oleva ja ei-oleva eivät mielestäni olekaan positiivisia ja negatiivisia siten että jälkimmäinen olisi jotenkin huonompi.

Miten Aristoteles sitten suhtautuu siihen väitteeseen, että "tyhjästä ei synny mitään". Aristoteleen mukaan kun maailma on ollut olemassa aina ja tulee aina olemaan. Miten sitten on sen väittämän kanssa, että luonto jatkuvassa liikkeessä ja muutoksen tilassa. Nämä ovat kaksi ristiriitaista väittämää. Eli jos maailma on aina ollut ja kuitenkin luonto on jatkuvassa muutoksen tilassa. Miten sellainen, mikä on muutoksessa voi olla alku ilma ei-mitään.

Aristoteles selittää tämän sillä, että on olemassa puhtaan materian, muodottoman mahdollisuuden, joka ei vielä ole tullut miksikään. Kyseessä on substanssi, muutokselle altis rakka-aine, joka muodostaa alimman tason luonnon hierarkiassa. Sillä on myös vastapoolinsa, puhdas muoto eli puhdas aktuaalisuus tai toiminnallisuus, luonnon äärimmäinen päämäärä. Tässä tullaan mielenkiintoiseen pisteeseen tai sanottaisiinko ympyrään, jossa on olemassa alku materia, joka ei ole vielä tullut miksikään ja joka materialisoituu ja joka on luonnon äärimmäinen päämäärä, eli piste jota kohden tulkintani mukaan kaikki olevainen pyrkii.

Aristoteles todistelee, että puhtaan muodon olemassaolo on välttämätön oletus. Jokaisella muutoksella täytyy olla syy, jokaisen liikkeessä olevan olion on täytynyt saada liikkeensä toiselta liikkuvalta oliolta. Jostain
kuitenkin löytyy se äärilenkki, ensimmäinen syy eli liikkumaton liikuttaja. Tämä liikuttaja pistää kaiken liikkumaan mutta on itse luukkumaton, se on puhdasta aktuaalisuutta, jota kohti luonto pyrkii. Millainen olio voi aiheuttaa liikettä liikkumatta itse, ja vastaa, kyseessä täytyy olla halun ja ajattelun kohde. kutsuu tätä jumalaksi. Aristoteles jatkaa edelleen, että tämä korkein on jumala, ja jumala on samalla ajatus/ajattelua.

Tämä looginen metafyysien päämäärä hivelee varsinkin aikansa filosofeja, joille ajattelu ja viisauden tavoittelu oli elämän päämäärä.